Keskellä kiireiden, arkisten askarten, mietin ja murehdin: tuleeko jouluni jouluksi, saanko kaiken valmiiksi. Mitä antaisin sinulle, mitä tekisin toisille, entä jos jääkin jotain tekemättä, kyselen hymyilemättä. Näen peilistä kasvot kovat, pelästyn, koska ne ovatkin ikiomat. Kyllä nyt on pakko pysähtyä ja hetkeksi hiljentyä. En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa, eikä se huomaa yhtä ahertajaa. Ei joulu tule sydämeen, jos kaiken tuhlaa kiireeseen, silloin oman juhlani vaan pilaan, kun riemuitsisin sen sijaan. Joulun tarkoitus on aivan toinen, ja sen sanoma suurenmoinen. Jospa annankin lahjaksi aivan uutta, itsestäni vaikka iloisuutta. Rakkautta ja lämpöä jakakaamme, niin itsekin sitä silloin saamme. Miten ihanaa onkaan joulun odotus, kun rintaa ei paina ahdistus.
-tonttu tuntematon-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti